Kun lapsen ensimmäinen pysyvä poskihammas puhkeaa noin kuuden vuoden iässä, suussa tapahtuu paljon muutakin kuin yhden hampaan ilmestyminen. Purenta, leukojen kasvu ja hampaiden asettuminen alkavat muodostaa kokonaisuutta, jota kannattaa seurata rauhallisesti. Tämä lasten purennan kehityksen opas auttaa vanhempaa erottamaan tavalliset kasvun vaiheet tilanteista, joissa erikoishammaslääkärin arvio on hyvä ajatus.

Purenta kehittyy lapsen kasvun mukana

Lapsen purenta ei ole valmis silloin, kun maitohampaat ovat puhjenneet. Leuat kasvavat, maitohampaat vaihtuvat pysyviin hampaisiin ja kasvojen luusto muuttuu vuosien ajan. Siksi pienetkin epäsäännöllisyydet voivat olla tietyssä iässä täysin tavallisia, kun taas toisinaan juuri kasvuvaihe tarjoaa parhaat mahdollisuudet ohjata kehitystä.

Maitohammasvaiheessa, yleensä noin 3-6-vuotiaana, tarkastellaan erityisesti sitä, sulkeutuvatko hampaat luontevasti yhteen ja onko leuoissa tilaa tuleville pysyville hampaille. Tässä vaiheessa lapsi voi esimerkiksi imeä peukaloa tai tuttia, mikä voi pitkään jatkuessaan vaikuttaa etuhampaiden asentoon ja purennan sulkeutumiseen. Tapa ei automaattisesti tarkoita hoitoa, mutta siitä kannattaa keskustella hammaslääkärin kanssa, jos se jatkuu lähelle koulun aloitusta.

Vaihduntavaihe alkaa tavallisesti 5-7 vuoden iässä. Ensimmäiset pysyvät poskihampaat puhkeavat maitohampaiden taakse, ja etuhampaat vaihtuvat vähitellen. Hampaiden välit, hetkellinen vino asento ja hieman epätasainen hammasrivi voivat kuulua normaaliin kehitykseen. Lapsen suu ei kuitenkaan kasva aina samaa tahtia kuin hampaat puhkeavat, joten seuranta on arvokasta.

Nuoruusiässä kasvu kiihtyy usein uudelleen. Tällöin leukojen kasvusuuntaa voidaan joissakin purentavirheissä hyödyntää osana oikomishoitoa. Hoidon ajoitus ei siis ratkea pelkän iän perusteella, vaan lapsen yksilöllisen kasvun, purentavirheen laadun ja suun terveyden perusteella.

Mitä vanhempi voi seurata kotona?

Purentaa ei tarvitse osata arvioida kuin ammattilainen. Riittää, että huomaat muutokset ja kerrot niistä vastaanotolla. Kiinnitä huomiota siihen, pureeko lapsi mukavasti molemmilla puolilla, sulkeutuvatko hampaat yhteen ilman ponnistelua ja näyttääkö leuan liike luonnolliselta.

Arvioon on hyvä hakeutua, jos lapsella on selvästi suuri etuhampaiden väli, yläetuhampaat työntyvät voimakkaasti eteenpäin tai alahampaat jäävät yläetuhampaiden etupuolelle. Myös sivualueen ristipurenta eli tilanne, jossa ylähammas jää purettaessa alahampaan sisäpuolelle, kannattaa tutkia. Se voi joillakin lapsilla ohjata leukaa sivulle ja tehdä purennasta epäsymmetrisen.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös arkeen. Toistuva leukanivelen kipu, pureskeluvaikeus, puheeseen liittyvät haasteet tai hampaiden poikkeava kuluminen ovat syitä selvittää tilanne. Suuhengitys, kuorsaus ja jatkuvasti avoinna lepäävä suu eivät yksin kerro purentavirheestä, mutta ne voivat liittyä kasvojen ja leukojen kehitykseen. Tarvittaessa oikomishoidon erikoishammaslääkäri tekee yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Lasten purennan kehityksen opas: milloin arvioon?

Ensimmäinen oikomishoidon arvio on monelle perheelle ajankohtainen noin 7-vuotiaana. Tuolloin ensimmäiset pysyvät hampaat ovat yleensä puhjenneet, ja leuan kasvuun liittyviä piirteitä voidaan nähdä riittävästi. Kyse ei tarkoita, että jokainen seitsemänvuotias aloittaa oikomishoidon. Usein tärkein tulos on huojentava: kehitys näyttää hyvältä, ja tilannetta seurataan seuraavassa kasvuvaiheessa.

Varhaisempi arvio voi olla perusteltu, jos purenta on selvästi poikkeava, lapsi loukkaa helposti eteen työntyviä etuhampaita tai alaleuka näyttää ohjautuvan sulkiessa sivulle. Myös ennenaikaisesti menetetyt maitohampaat, hampaiden puhkeamisen huomattava viivästyminen ja perinnöllinen taipumus voimakkaisiin purentavirheisiin voivat olla syitä tarkistukseen.

Arviossa tutkitaan hampaiden asennon lisäksi leukojen välistä suhdetta, kasvusuuntaa, purentalihasten toimintaa ja suun puhdistettavuutta. Tarvittaessa otetaan röntgenkuvia, jotta myös puhkeamattomien pysyvien hampaiden sijainti voidaan arvioida turvallisesti. Vanhemmalle kerrotaan selkeästi, mitä löydökset merkitsevät juuri oman lapsen kohdalla.

Hyvä hoitosuunnitelma voi tarkoittaa kolmea eri asiaa: hoidon aloittamista nyt, seuranta-aikaa tai hoidon suunnittelua myöhempään vaiheeseen. Kaikki vaihtoehdot voivat olla oikeita. Tavoitteena ei ole oikoa hampaita mahdollisimman aikaisin, vaan tehdä oikea asia oikeaan aikaan.

Milloin kasvun aikainen hoito auttaa?

Kasvuiässä voidaan joissakin tilanteissa vaikuttaa tehokkaasti leukojen keskinäiseen suhteeseen. Esimerkiksi ristipurennan korjaaminen, yläleuan tilan lisääminen tai voimakkaan ylipurennan hoidon ensimmäinen vaihe voi hyötyä siitä, että lapsi kasvaa edelleen. Tällöin hoito voi koostua kiinteästä tai irrotettavasta kojeesta, ja sen tavoitteet sovitaan aina yksilöllisesti.

Kaikkia ahtaita hammasrivejä ei kuitenkaan tarvitse hoitaa varhain. Jos leuat ovat tasapainossa ja pysyviä hampaita on vielä puhkeamassa, seuranta voi olla järkevin ratkaisu. Liian varhain aloitettu hoito voi joissakin tilanteissa tarkoittaa pidempää kokonaisprosessia, koska myöhempi hampaiden puhkeaminen muuttaa lähtötilannetta. Toisaalta liian pitkään odottaminen voi jättää käyttämättä kasvun tarjoaman mahdollisuuden. Siksi asiantunteva arvio on arvokkaampi kuin yleinen sääntö.

Myöhemmässä vaihduntavaiheessa ja nuoruudessa oikomishoidolla tasataan tavallisesti hammasrivien ahtautta, korjataan hampaiden asentoa ja viimeistellään purennan toiminta. Hoitomuoto voi olla perinteinen kiinteä oikomiskoje tai tilanteen mukaan huomaamattomampi kalvo-oikominen. Kalvohoidon soveltuvuus riippuu purentavirheestä, lapsen tai nuoren kasvusta sekä siitä, pystytäänkö kalvoja käyttämään suunnitellusti.

Hoito onnistuu yhteistyöllä

Oikomishoito on suunnitelmallinen matka, jossa lapsen oma osallistuminen vaikuttaa paljon. Irrotettavia kojeita ja kalvoja tulee käyttää sovitusti, ja kiinteiden kojeiden kanssa hampaiden puhdistukseen tarvitaan tavallista enemmän huolellisuutta. Vanhemman kannustus, selkeät rutiinit ja vastaanotolla saadut käytännön ohjeet tekevät hoidosta kevyemmän osan arkea.

On myös hyvä puhua lapselle hoidosta myönteisesti ja rehellisesti. Oikominen voi alussa tuntua oudolta, ja hampaat voivat aristaa säätöjen jälkeen muutaman päivän. Tuntemukset ovat yleensä ohimeneviä. Lapselle voi kertoa, että hoidon tarkoitus ei ole tehdä hymystä jonkinlaista mallihymyä, vaan auttaa hampaita ja leukoja toimimaan mahdollisimman hyvin sekä tukea luonnollista, omaa hymyä.

Hoidon päätyttyä tulosta ylläpidetään retentiolla. Hampaat liikkuvat koko elämän ajan hieman, ja retentiokoje tai -lanka auttaa pitämään saavutetun asennon vakaana. Tämä vaihe on yhtä olennainen kuin varsinainen oikominen, eikä sitä kannata ajatella vain hoidon jälkitoimena.

Selkeä arvio tuo mielenrauhaa

Vanhempana sinun ei tarvitse ratkaista, onko lapsen purenta normaali tai tarvitseeko se hoitoa. Riittää, että varaat arvion, jos jokin mietityttää. Smailissa lasten ja nuorten oikomishoito suunnitellaan kasvun, purennan toiminnan ja lapsen arjen kokonaisuutena – rauhassa, ymmärrettävästi ja ilman tarpeettomia toimenpiteitä.

Kun purennan kehitystä seurataan oikeissa vaiheissa, päätöksiä ei tarvitse tehdä kiireessä. Pieni tarkistus voi tuoda varmuuden siitä, että kaikki etenee hyvin – ja jos hoitoa tarvitaan, kohta jo hymyilyttää.